torstai 22. joulukuuta 2016
lauantai 17. joulukuuta 2016
talvi-ilta
sänky on laiva. merirosvot ovat itsenäisiä.
miinus seitsemänkymmentä ulkona celsiusta, savumerkit räsähtävät sirpaleiksi pudotessaan osin parvekkeen betonilattialle, osin jalkakäytävälle kaukana alhaalla. pimeässä menemme vain itseemme ja mörköjen luoliin, sinne mahtuu yksi ja toiseen yksi, omavarainen ajatusjono tukkii käytetyn reitin, toistoa emme tunne. oletko kuollut? oletko vankina?
käteni kaunistuvat sillä aikaa. muovailen kasvosi uudestaan pimeään. puu kasvaa jalkojen alla, ja uskon joskus kokonaisuuteen, osaan rakastaa vampyyrinlihakseni uuteen lentoon, myrkytän ne ja nousen ilmaan. juhlat katonrajassa.
tämä tekee mitä sen pitää, pumppaa verta ja noituutta. erottaa ja sulattaa. käärme kiertää sormea, kieli vyötäröä, eikä kukaan pääse kertomaan, mitä tuntisin tänä iltana. kukaan ei saa avainta muuriini, kukaan ei saa tätä tarkoitusta vaikka niin luulisi, kukaan, ennen kuin tuon sen lahjaksi.
miinus seitsemänkymmentä ulkona celsiusta, savumerkit räsähtävät sirpaleiksi pudotessaan osin parvekkeen betonilattialle, osin jalkakäytävälle kaukana alhaalla. pimeässä menemme vain itseemme ja mörköjen luoliin, sinne mahtuu yksi ja toiseen yksi, omavarainen ajatusjono tukkii käytetyn reitin, toistoa emme tunne. oletko kuollut? oletko vankina?
käteni kaunistuvat sillä aikaa. muovailen kasvosi uudestaan pimeään. puu kasvaa jalkojen alla, ja uskon joskus kokonaisuuteen, osaan rakastaa vampyyrinlihakseni uuteen lentoon, myrkytän ne ja nousen ilmaan. juhlat katonrajassa.
tämä tekee mitä sen pitää, pumppaa verta ja noituutta. erottaa ja sulattaa. käärme kiertää sormea, kieli vyötäröä, eikä kukaan pääse kertomaan, mitä tuntisin tänä iltana. kukaan ei saa avainta muuriini, kukaan ei saa tätä tarkoitusta vaikka niin luulisi, kukaan, ennen kuin tuon sen lahjaksi.
maanantai 5. joulukuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)