täydellistä

Terveydenhoitaja neuvoi minua ryhtymään siistijäksi. Olin juuri kertonut masennuksesta, jota ruokkivat rahattomuus, kirjoitustyöni aiheuttama suuttumus ympäristössä sekä naishormonivalmisteen käyttö.

Haluaisin soittaa hänelle heti huomenna. Juuri äsken pesin oman vessani ensimmäistä kertaa viikkokausiin.

Voi, kuinka tulenkin uudella urallani häntä ja tätä kaupunkia miellyttämään!

lapsellista

Kun olin lapsi, ajattelin lapsen tavoin.

Kun joku satutti minua, olin täynnä vihaa. Halusin, että ne tuhoutuvat. Manasin, että ne saavat päälleen kaikkein iljettävintä mitä maailmassa on. Suuttumus söi minua ja vei voimani, keitti tyhjiin kaiken rakentavan mitä olisin voinut aikoa.

Olen aikuinen nyt, ja ymmärsin ajan mittaan hupsuuteni. Lapsellisuus on ohitse. Nyt en enää anna vihan syödä omia sisuksiani.

Haluan, että kaikki tuhoutuvat.

"Tuntematon on vain vihollinen, jota et ole vielä tavannut."

ei, en ole katkera

Ei, en ole katkera (2014)

Kuka Te olette sanomaan kuinka minun kuuluu kärsiä? Kiitoksia ruusuista, joita kukaan heimostanne ei koskaan vaivautunut lähettämään, kiitoksia mielihuvista, suuria kiitoksia yksinäisistä nurkista suurissa taloissanne. Kiitoksia jumalille yksinäisyyksistä, ne ovat lähinnä kuolemaa kaikista näistä hetkistä.

Tunnen kuun vedon, tunnen matalapaineen, tunnen huimausta pallon kiertoliikkeestä ja lapsen keinusta. Kaipaan ainutta levollista asiaa. Kaipaan mahdottomaan rauhaan. Kaipaan kaipauksen loppumista. Niin kauan kuin kaipaan, kaipaus jatkuu, huimaa, korventaa.

Minä olen väsynyt ihmiskunta. Kaikki pienet lapseni huokaavat ensimmäisen henkäyksensä jo uupuneina. Tervasuota, ikiroutaa, myöhästyneitä mammutteja, odotamme planeettaa, jonka läheisyyden muutama meistä jo musertavana tuntee. Kun pilvi väistyy, se peittää taivaan. Vasta herkimmät ovat luovuttaneet työnsä. Vasta minä seison huterilla jaloillani keskellä tietä, vasta minä kaadun ja peitän silmäni, avaan silmäni.

Elämä on syöpäläisten rei'ittämä, seuraama. Kaikki taistelevat puhtaudesta. Vain viisastuneet luovuttavat. Vain väsyneet ja surulliset lakkaavat tappamasta.

tabula

koirat

keskeneräisistä

uneksija

luontoerootillisia muistokuvia mannekiinipäälle

metodi: kirjasilppu
medium: styroksipää hatuille/peruukeille, Jyväskylän Kansannäyttämön teatteri Miilulta poistettu/adoptoitu, itse maalattu
materiaali: Maailman luonto I: Eurooppa. Curry-Lindahl. Kirjayhtymä 1967

***

tyypillinen yölintu,
viettää kautta vuoden huomaamatonta elämää,
istumalla jollakin sammalmättäällä
Pohjolan valoisissa kesäöissä

***

taivaankantta, tuhkanharmaata

ja myrskyiset sadekuurot
parittelevat
jääkylminä pitkin kasvoja.

tässä tarkastelemme
luonnon historiaa
kertoo myöhäisjääkauden
yksitoikkoisen, lähes kuolleen
systemaattinen ruumiillistuma.

***

pu-pu-pu-pu-pu . . .
tuoreita hiiriä
Böömistä pohjoiseen

***

vielä enemmän kuin kettu
keikuttelee rantasipi pyrstöään.
Kulkiessaan
ei tarvitse olla metsästäjä
västäräkkejä tavoittelemassa

Mutaisilla rannoilla
Suojaisissa poukamissa kelluu
kovempi kalkkikivipatja.

***

meri on jättänyt

***

raukkien ja lohkareiden lomassa
muistoja
rapautuneita
kerrostumat järjestyksessä
Hydrobia-yksilöitä

***

ikuisesti hiovat ja lohkovat
kosketuksen muinaisaikaan.

***

kertovat suunnattomina ajanjaksoina täällä vaikuttaneista voimista

***

hydrozoeja, graptoliitteja, merivuokkoja,
matoja, mustekaloja, kotiloita, trilobiitteja
Ksylofonin ääni lakkaa, milloin naaras saapuu
Ei tiedetä, miksi

***

hypyt ja valehyökkäykset lakkaavat,
jos aamu on tuuleton,
alppiruusuja
nousee siivilleen ja poistuu.

***

silmä tavoittaa
Monet pienet merieläimet
harvenevassa hämärässä

***

päivännoudot peittävät kultaisena vaippana

siluurikauden merivaiheeseen

aallot.

***

jää viipyi kauimmin,
 miljoonan vuoden päällä
Suurten petoeläinten surmaaminen
onnettomat.

splätt

kryptinen apokalypsi

Kryptinen apokalypsi (2014)

Kun sateet tulevat, maan alta nousee valtavia eläimiä ja kadonneita maita. Kieleni on vanhaa mystiikkaa, jossa salamantereissa on salamantereet piilossa, kaivattu Mu aina läsnä, tuloillaan.

Lähtiessä väsymys ei ole väsymystä, se on kuolemaa. Valmistaudun jättämään toiset mahdollisuuteni. Tuleva aikuisuus meni ohi huomaamatta, nyt jo lihasta häviää pyöreys ja sanoista, ikä hioo kulmikkaaksi. Se on paradoksi.

Niin väsynyt, etten jaksa suuttua sinulle kun varastat kauneuteni ja jätät sen kuivumaan. Niin vanha, että kun avaan eiliset runoni, katson niiden uhmaa avuttomana vierestä. Olisi himo johonkin ja käärmeillä minuun. Olisi toisen hikeä, kuumaa likaa, polttava ajatus, epäsuru, olisi edes se. Hevoseni ovat pieniä ja lopussa.

Herää jonain aamuna äläkä tunne enää murheidesi painoa. Herää unesta jossa sinulla oli jotain mitä suojella. Se on haihtunut pois, olet vapaa. Sydän on tyhjä nyt, pää voi olla täysi, sillä ei ole enää mitä odottaa.

Odotan kuivuuden päättymistä. Kun sateet tulevat, viemärit tulvivat. Maan alta nousee salamantereita.

liskokset

Liskokset (2012)

Kaaduimme molemmat, hän kompastui juureen, minä hänen sääreensä. Ruumiimme iskeytyivät maahan melkein samanaikaisesti. Poski painui rahkasammaleeseen. Hänen vasen, minun oikea.

Metsä on pehmeä. Me koskemattomia. Sisareni hiukset ovat punaiset, minun mustat. En ole koskaan pitänyt siitä, että hän on eläin.

Hengitys tasaantuu tuntien mittaan, pimenee. En suostu liikahtamaan ennen häntä. Tämä on tuttu leikki. Hänen silmänsä ovat puoliavoinna, enkä koskaan saa häntä kiinni räpyttämisestä.

Emme ole kuolleita.

Isämme talossa merenrannalla syyllisyys on aina seurannut minua kuin varjoni. Se ei anna tehdä mitään tarpeeksi oikein. Hänen tuskansa ovat aina kuolema tai taivas. Hän rakasti lintuja ja haaksirikkoisia miehiä ja minä siivosin niiden jäljiltä.

Korjailen jälkiä. Niitä rikkoutuu aina.

Viljelemme suolaheinää, rosmariinia ja ulpukoita. Puutarha on ambivalentti paikka, ja kuhisee amfibeja. Pyrstöaikojen muisto säilyy näin suvussa.

Emme tee juuri mitään. Lakkasimme kasvamasta ennen aikojamme.

Kun pääni heittäytyy hankalaksi, minun on vain elettävä sen kanssa. Sovitan teräviä ajatuksia kaiken arkisen lomaan, peittelen niitä helpommin hallittavilla murheilla. Hän hioo kauhunsa kuin veitset ja repii niillä lihaansa ovia.

Hän pelkää sitä mitä minä edustan. Minä säälin häntä. En tippaakaan.

Jokin tippuu. Muutama sadepisara ja kuollut lintu oksilta. Ne ovat ajaneet pienet mekaniikkansa loppuun, kuten olennoille käy, vaikka se on niille aina yhtä suuri yllätys.

Elämänhalua niihin kaikkiin pantiin enemmän kuin mitään muuta. Pelkällä sillä kaikki älyttömät, siipirikot olennot pysyttelevät hengissä kylkiluut törröttäen. Siihen ei ole niiden kannalta ainuttakaan järkevää syytä.

Vietin vuosia maailmalla ja palasin takaisin. Siellä tein vain hyvää ja hehkuin pyyteettömyyden kauneutta, lämmitin itseäni vieraiden rakkaudella. Täällä on hän. Univelkani. Pidin hänet hengissä kun hän oli vielä avuton, ja tulen hoitamaan häntä hänen vanhuudessaan.

Olemme aina leikkineet keskenämme. Hänen hiuksensa ovat mustat, minun punaiset.

Vihata ei voi muuta kuin likimmäistään.

Pitkään on pimeää. En silti sulje silmiäni. Auringon noustessa niitä särkee, mutta katson häntä. Kastepisarat ovat tarttuneet hänen ripsiinsä.

Hänen vaatteillaan kasvaa pieninä ryppäinä hentojalkaisia valkoisia sieniä, myrkyllisiä. Hänen kasvoillaan. Niitä heijastuu hänen silmistään, jotka ovat lasia.

Enää en voi nousta vaikka haluaisinkin. Näillä hetkillä selkäni puhkeaa, kun nuori kuusi työntyy lävitseni kohti korkeutta tehden katkeruudestani palan juuristoaan, ikuisesti.

yhteisö

pöllöpullo

metodi: kirjasilppu
medium: viinipullo (eksootillinen) (tyhjä)
materiaali: Suomen riista 22. Rajala & Sarvala (toim.). Helsinki 1970

***

 
Tapahtumahetkellä oli tyyntä,
painajaismaisia näkymiä muistellen
tilinpäätös oli kovin synkkä:

linnut kuolevat
pääsaaliiksi on kohonnut

Kalat, Pisces
Varislinnut, Corvidae
huuhkajalla
voisi ajatella "hyvittävän"
korkeintaan joitakin satoja.

Omat tietoni onnettomuuden seurauksista
vahingollisia
syödystä lihasta
ääriarvoista.

***

 Laskeutuminen puunoksalle
pimeässä
puhuu melkoisista tappioista

tutkimillani alueilla
Kissat
olivat vielä kesällä kuolleita
meillä
jokseenkin yhtä avuttomia

Varikset nukahtavat yleensä
tuskin lainkaan

juorut

mätänevä sametti

kaaosystävä