Kryptinen apokalypsi (2014)
Kun sateet tulevat, maan alta nousee
valtavia eläimiä ja kadonneita maita. Kieleni on vanhaa mystiikkaa,
jossa salamantereissa on salamantereet piilossa, kaivattu Mu aina
läsnä, tuloillaan.
Lähtiessä väsymys ei ole väsymystä,
se on kuolemaa. Valmistaudun jättämään toiset mahdollisuuteni.
Tuleva aikuisuus meni ohi huomaamatta, nyt jo lihasta häviää
pyöreys ja sanoista, ikä hioo kulmikkaaksi. Se on paradoksi.
Niin väsynyt, etten jaksa suuttua
sinulle kun varastat kauneuteni ja jätät sen kuivumaan. Niin vanha,
että kun avaan eiliset runoni, katson niiden uhmaa avuttomana
vierestä. Olisi himo johonkin ja käärmeillä minuun. Olisi toisen
hikeä, kuumaa likaa, polttava ajatus, epäsuru, olisi edes se.
Hevoseni ovat pieniä ja lopussa.
Herää jonain aamuna äläkä tunne
enää murheidesi painoa. Herää unesta jossa sinulla oli jotain
mitä suojella. Se on haihtunut pois, olet vapaa. Sydän on tyhjä
nyt, pää voi olla täysi, sillä ei ole enää mitä odottaa.
Odotan kuivuuden päättymistä. Kun
sateet tulevat, viemärit tulvivat. Maan alta nousee salamantereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti