Cleaning Women
Tämän jakson aikana tanssijat tulkitsevat musiikin jatkuvasti yli, tarttuen oikeisiin impulsseihin mutta karrikoiden niitä liikaa viileämpien katseiden arvostaa, viileiden tai sitten vain jotenkin herkkyydessään mahdottomien. Hieman myöhemmin humalatila sulaa ja jopa nuoruus tarttuu tasoittavaan kuolevaisuuteen kuin tervaan. Liikkeiden erikoisuus laskee. Jalkojen rytmi mukautuu täydellisesti soittimen käskyyn, ei enää tee omaansa, vaan noudattaa, mukailee, toistaa, "Tämä ei ole enää niin hauskaa kuin äsken, mutta vartaloni toimii vielä, ja huomenna minun ei tarvitse lähteä salille". Silti, vielä kaunis tyttö, vielä vauvantuoksuista keijupölyä, tämäkin on oikein, vaikka sille jo nauretaan. Vain juuri vanhenneet nauravat, katkerat.
Minä, taas, pääsen kiinni itseeni. Universumin hyväntuulinen pulssi rajoittaa aistikenttää ja sokaisee arkipäiväiset silmät. Niinkuin poliisisarjan seurallinen puhe rauhoittaa nukkujan, kolmen kunnollisen maagin ajanjakamisen taika tekee minusta tyynen, nostaa kymmenisen senttiä luideni yläpuolelle, raihnaisen veren. En halua pahaa enkä hyvää. Olen valmis huomiseeni, jopa yksinäiseen yöhön, siihen joka tulee nyt, ja siihen jota olen aina kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti