sunnuntai 13. marraskuuta 2016

miinaharava

Peilin edessä pukeutuu sotisopaansa. Täällä liikkuessa täytyy olla varovainen tai vahvassa humalassa, vastamyrkytetty.

Joissain tiloissa miinoitus on niin tiheää, että jalansijaa ei juuri ole. Tässä on lyhyt nainen, joka lyö vyön alle, jotta kohde putoaa hänen tasolleen. Hän on tehnyt siitä taiteenlajin, jossa onkin ylivertainen. Tässä on toinen, jonka menestystä muiden saavutukset himmentävät. Tämä mies pitää mielistelijöistä ja vihaa niitä, jotka häntä auttoivat.

Vaatii taitoa tanssia tällä esteradalla, ja rakkautta. Lämpimiä kasvoja väkijoukossa, ehkä tervehdys, ehkä vain katse, muutama huonosti valittu sana, mutta ymmärrys. Jokin vahva side, vaatimaton kunnioitus välissä, pari vastaanottavaa sielua. Luottavaisuus, ei omaa, vaan lainattua. Palautetaan korkojen kera.

On etsittävä liikkeestä taajuudet, joihin mahtuu kokonaisena, silmät, joille voi kertoa itsestään vapaan totuuden. On annettava lyöjälle mahdollisuus avoimeen yhteyteen, mutta käännyttävä pois, jos se torjutaan. Kun on tuomittu väärin perustein, oikaista ei voi, etteivät syyttäjät joudu itse tuomiolle. Sitä kipua he eivät kestä.

Talvi laskeutuu myös tanssisaliin. On helpompi hengittää, kun tuntee yksinäisen pakkasen. On helpompi hengittää, kun osaa olla kiitollinen lämmöstä vieressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti