en jätä lämmintä talvipesää, on vain hetkeksi mentävä sotaan, asetan kaiken odottamaan, tuon suklaata. on vain hetkeksi mentävä tietämään jotain, mitä emme vielä tiedä, jotain, mitä sinä et ole nähnyt. ilmeeni muuttuu, iho kirkastuu. itämaisia asioita tarttuu mekon helmaan.
olen lentokala, vapaampi ilman yksinäisyyttä. meri näyttää houkuttelevalta, kun joka ilta ei tarvitse sukeltaa pohjasta valoja, erehtyä tähdistä, sekoittaa suuntia. on viileää kalansielulle, selkeää loputtomuutta. luulen, että ulapalla on ovi, josta astun samaan uneen kanssasi, tanssisaleja samettiverhoineen. vieressä on silloin tällöin liian lähellä. mutta ei kauan, ei liian kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti